Kirjoittelin viimeksi yli kuukausi sitten. Paljon on tapahtunut viime kirjoittelustani.

Kävimme hakemassa Natan sisaren, Rillan, Tallinnasta. Matka meni hyvin. Rilla oli tosi arka, mutta silti hellyttävä omalla tavallaan. Makoili hytissä koko matkan nätisti, vaikka kaikki uusi pelotti. Lisää Rillan kuulumisia voitte lukea Rillan blogista.

Natalle kuuluu hyvää. Onkin kasvanut paljon. Tammikuussa painoi 16,5 kiloa ja nyt 22,5 kiloa. Säkäkorkeutta varmaan jo yli 55 senttiä.
On jo kotiutunut hyvin. Lempitouhuja ovat mm. kamelipehmolelunsa hoivaaminen. Kameli on aina mukana siellä, missä Natakin on. Erityisesti aamuisin ja iltaisin kamelia täytyy kantaa suussa edestakaisin kämppää, ja välillä leikkiä emännän ja isännän kanssa niin, että kameli otetaan Natalta pois ja Nata yrittää napata sen takaisin. Kameli kävi muuten viime viikolla pesussa, kun haisi ihan kamalalle :)
Tässä pari kuvaa kamelista ja Natasta.

 

Välillä, kun ramaisee, niin emännän kanssa nukutaan!

Kävimme maaliskuun alussa Ilomantsissa ystäviemme luona, jossa viivyimme neljä päivää. Lunta oli noin 70 cm. Nata pysytteli pihalla hyvin (ystäviemme Ara-koiran "huomaavaisessa" hoivassa) vapaana. Nata tykkäsi kauheasti olla siellä, etenkin kun keksi hypätä lumihangelle ja hyppiä lumessa. Oli hauska katsella, kun Nata hyppi lumessa välillä kuono lumen alla. Ara on niin vanha, ettei jaksanut liittyä seuraan vaan enimmäkseen katseli "kakaran" touhuja.

 

Tässä kuvassa Ara käskee Nataa pois lintulaudan luota, johon neidillä oli jatkuva hinku päästä lintuja pelottelemaan!

Tässä Ara vetää hirsiä, eikä huomaa, kun Nata menee viereen makaamaan. Yleensä Ara ei tykkää, jos Nata tunkee kuononsa liian lähelle sitä :)

Vierashuoneessa oli iso leijonajokupehmo, jonka Nata kävi jossakin välissä hakemassa eteiseen. Ihmetyksemme oli iso ja tietysti hymyilytti, kun nähtiin, miten sinnikkäästi Nata raahasi leijonajokupehmoa!

Helmikuun lopulla aloimme käydä Natan kanssa Talin huipun koirakoulutuskentällä. Pari kertaa vasta ollaan käyty siellä. Siellä varjulaiset koirat kokoontuvat treenaamaan mm. ohituksia, pujottelua ja katsekontaktia. Tämä alla oleva kuva on siitä ensimmäisestä kerrasta, jolloin menimme sinne. Jouduimme menemään sinne kahdella bussilla. Tässä kuvassa olemme Helsingin Rautatieasemalla. Neitiä pelotti ja hämmästytti ihmisvilinä keskustassa. Bussi oli myös kummallinen ja pelottava asia. Kannoin Nataa bussiin ja bussista. Mutta nyt en kanna enää, vaan Nata menee itse bussiin, vaikka bussit pelottavat vielä hieman.

 

Erityisen mukavaa on myös uuden kaverin saaminen. Fiia ja Peppi-koira kävivät meidän koirapuistossa.

Koirat touhusivat keskenään ja sitten menimme meille kahville / teelle. Ukko olikin sopivasti leiponut omenanyyttejä. Myöhemmin kävin Natan kanssa Fiian ja Pepin läheisessä koirapuistossa. Kameraa ei ollut valitettavasti silloin mukana. Koirat muistivat toisiaan. Fiian toinen koira, Felix, oli myös mukana. Menimme nytkin kahville Fiialle puistoilun jälkeen.

Kaiken kaikkiaan Natan elämään kuuluu hyvää. Kotona makoilee omassa tuolissaan ja joskus jätämme Nataa yksin kotiin käydessämme asioilla. On kiltisti, kun jää yksin vähäksi aikaa, etenkin kun annamme puuhaa, esim. täytetty vessapaperirulla ja namien etsintää ympäri kotia.

Kun Natalla on asiaa minulle, hän tökkii kuonollaan tai koskettaa tassullaan minua. Ukkoni huomiota Nata herättää äänin. Miehet ovat Natalle vielä hieman pelottavia juttuja, mutta selvästi Nata on hiukan rohkaistunut verrattuna pari kuukautta sitten.