Morjens!

Tumpe sitten kävi meillä kylässä, muutamaa päivää myöhässä, mutta ei se haitannut, ainakaan minua :)
Menin mamin kanssa pysäkille Tumpea ja sen mamaa vastaan. Pikkuiset tuli maman ja Tumpen mukana myös. Näin, miten Tumpe hyppäsi bussista ulos ja miten koko porukka käveli meitä kohti ja miten mami alkoi jutella porukan kanssa. Mikä ihme tuo pieni, musta, paikoitellen valkea, otus oikein on? Onko se muka se paljon puhuttu Tumpe, josta minulle on paasattu lähes kolme viikkoa. Se ihana ja lutuinen.
Tumpe yritti heti tehdä tuttavuutta kanssani, mutta isompi kuin olen ja ylväämpi - tietenkin - en ollut koko kakaraa huomaavinani. Ihmettelin vain, että miksi porukka seurasi meitä, kun olimme palaamassa kotiini. Oho, porukka aikookin tulla meille, ihan sisälle asti. Mitä ihmettä. Jäin vielä mamin, Tumpen ja sen maman kanssa pihalle, mamin ja maman mukaan mukamas nuuskimaan toisiamme. Voihan sentään. Tumpe oli oikein kiltti ja vilkas, hyppeli ja löi tassullaan tyhjää. Kissako se on, hmm. Täytyypä vielä hieman tutkailla koko otusta.

Sitten mentiin sisälle. Tumpe ei osannut nousta portaita ylös, joten joutui maman kuljetettavaksi. Minäpä osasin mennä portaat ylös, hihii! Vielä on tuolla "ihanalla ja lutuisella" paljon, oikein paljon opittavaa!
Sisällä Tumpe halusi koko ajan leikkiä kanssani. Minä en ollut moksiskaan, ja yritin pysyä paikallani ja rauhoittaa sitä. Välillä Tumpe ajoi minua takaa ja sitten minä ajoin sitä takaa.
Ai niin, Tumpen mama toi minulle tuliaisiksi possunkorvan. Meinasin syödä sitä "possunkorvan syöntipaikallani", mutta pentu olikin ottanut paikkaani ja söi korvaansa siellä.

Olkootten sitten, minähän olen tosi vieraanvarainen ja kiltti. Menin mamin pöydän alle syömään omaa korvaani. Välillä auttelimme toistemme korvan syömistä ja lopuksi Tumpe sai pienemmän korvan, jota oli helpompi syödä.

Sitten yritin käydä pienelle ruokalevolle. Mutta ei siitä tullut mitään. Tumpe halusi vaan koko ajan leikkiä. Hyvä on, leikitään sitten vähän aikaa! Annoin Tumpen kiivetä päälleni, näykkiä korvaani, tassujani ja häntääni, ja vaikka mitä.

Välillä kosketin Tumpea tassullani ja komensin hieman rauhoittumaan.

"No niin, nyt mamasi sanoi, että lähdette kotiin." ja Tumpe tuli vielä pussuttelemaan minua.

Olihan Tumpe kiva, myönnän sen. Pitää vielä tavata Tumpea monta kertaa, jotta opitaan tuntemaan toisiamme ja ennenkuin uskallan leikkiä rajummin, Tumpen pitää vielä hieman kasvaa.