Elämänmuutos

Moi taas rakkaat lukijani!

Mami ei ole ehtinyt tänne kirjoitella, koska olimme olleet suurissa muuttopuuhissa. Kolme viikkoa pakkasimme vanhassa kodissamme tavaroita suuriin muuttolaatikkoihin, ja minä vain makasin ja töllötin, että mikä ihmeen juttu nyt oli menossa. Minunkin tavaroita pakattiin, enkä ymmärtänyt, miksi minun kaikkien lelujeni piti mennä muovipussiin piiloon. Kamelin he sentään jättivät minulle.
Lähdin mamin kanssa autolla, ja se automatka oli elämäni pisin. Mami oli sijannut peitot auton takapenkille sievästi pinoon, ja niiden päällä minä makasin sen matkan aikana. Pysähdyimme matkan aikana monta kertaa, jotta pääsin jaloittelemaan ja asioilleni.
Mikkelissä meillä oli pidempi tauko, kävimme mamin ystävän luona. Siellä oli kahvia ja vettä tarjolla. Minä tietenkin vain makasin keittiön pöydän alla ja kuuntelin pöydän yläpuolella käytävää keskustelua. Sitten matka taas jatkui. Tuolloin olimme vasta puolessa välein matkaa.
Kun vihdoin saavuimme perille, jouduin odottamaan autossa, kun mami kävi katsastamassa meidän uuden kotitalon. Oho, onko tuo iso, valkoinen talo meidän? Kaikkialla oli paljon valkoista lunta, silmäkantamattomiin, tai no ei sitten, minusta vain varmaan tuntui silloin niin.
Kun pääsin pois autosta, pääsin meidän taloon. Se oli tyhjä talo, vain tuvassa oli keinutuoli. Mamin ystävien lähdettyä kiersin mamin kanssa huoneet läpi. Talossa on portaat, ja niitä kiipeämällä päästiin yläkerran makuuhuoneisiin. Kyllä olin aivan ihmeissäni, kun joka paikassa oli kuolleita kärpäsiä sekä juuri heränneitä kärpäsiä, jotka kohmeisin jaloin yrittivät päästä eteenpäin. Talo oli lämmin, sillä leivinuunia oli lämmitetty pari päivää.
Mami teki ruokaa ja minäkin sain ruokaa. Oma ruokakuppini oli otettu mukaan.
Kävimme ystäviemme luona ja näin siellä vanhaherra Aran pitkästä aikaa. Taisin muistaa viimevuotista reissuamme, sillä loikin pihalla kuin päätön kana, vaikka olihan siellä ystäviemme kanalassa ihan oikea kana, jolla jopa on pää.
Mami siivosi taloa pari päivää ja minä vaan makasin ja olin kummissani, että mitä me täällä oikein teemme ja missä iskä oli. Joka kerta, kun mentiin ulos, luulin, että menisimme autoon ja ajaa huristamme takaisin kotiin. Mami selitti, että nyt olemme kotona, automatka loppui. En ymmärtänyt sitä vielä.
Seuraavana päivänä mamin ystävä päästi minut vapaaksi pihalla ja oi sitä riemua. Pompin ja juoksin ympäriini, hyppäsin lumihankeen, ja oi oi, lunta oli ihan kauhiasti, että melkein upposin lumeen. Mami vaan nauroi, kun yritin päästä lumihangesta pois.

Minä meidän talomme kuistilla.

Ja niin koitti taas uusi päivä. Herätin mamin jo ennen puolta viisi ja mami kehui, kun herätin häntä, sillä meidän piti lähteä. Lähteä minne? Taas hyppäsimme autoon ja mami ajoi ja ajoi ja voivotteli samalla itsekseen, mitäs nyt. Olimme ajaneet ympyrää ja päätyneet takaisin kotitiellemme. Mami ei ollut kääntynyt oikeassa kohdassa päästäksemme perille. Niin piti taas aloittaa melkein uutta ympyrää ja lopulta mami löysi oikean tien. Ahaa, ajoimme ystäviemme luokse taas, mutta mitä ihmettä me siellä teemme kello viisi aamulla. Mami pyysi minua ulos autosta ja sisälle ystäviemme taloon. Mitä, pitääkö minun mennä leikkimään Aran kanssa ja viideltä aamulla? Menimme sisälle, ja ystävämme olivat siellä kahvipöydän ääressä, ja joku mieskin oli pöydän ääressä, ihan outo mies, outo pärstä kaikkine, niinpä hoksasin Aran puruluun, nappasin sen ja menin olohuoneeseen järsimään luuta. Miehen ääni kuului kutsuvana tuvasta, mutta mitäs siitä, tämä luu on kiinnostavampi tällä hetkellä! Järsin, järsin, ja sitten no hyvä on, menen katsomaan, mitä ihme asiaa sillä miehellä on, joka minua niin kovasti kutsuu. Menin tupaan ja käänsin päätäni kenoon... tuijotan sitä miestä.. eihän toi voi olla iskä, iskähän on kotona ja me täällä vanhaherra Aran luona. Lopulta herään horroksestani ja tajuan kaiken. Toihan on iskä, mun oma iskä! Häntäni alkaa heilua heilumistaan ja lopulta menen iskän luokse iloissani, iskä on täällä!

Lähdettiin peräkanaa, ystäväni edellämme (jotta mami ei taas aja harhaan!), me ja sitten perässämme ison iso muuttoauto. Viiden minuutin ajelun jälkeen saavuimme talomme pihaan. Tavaroiden purku muuttoautosta kesti kolmisen tuntia, välillä pidettiin kahvipaussi.
Kun muuttoauto lähti takaisin Helsinkiin, olimme yhdessä, kolmistaan kotona.