Muistattehan, kun olen joskus kertonut kaveristani Arasta? Jonka luona olen silloin tällöin käynyt ja leikkinyt hänen kanssaan? Ara oli se, joka opetti minua ottamaan heitettävistä tavaroista kiinni.

745528.jpg

Ara oli tosi taitava ottamaan lumipalloista kiinni. Minä en vielä tänä talvena oppinut tuota jaloa taitoa, mutta nyt osaan ottaa makupaloista kiinni, kiitos Aran.

Kesäkuun 1. päivä minä, mami ja iskä saivat suru-uutisen. Ara oli saanut kutsun koirien sateenkaarelle. Ara oli ollut niin väsynyt, että oli ollut parempi, että hän lähtee viimeiselle matkalleen. Nyt Ara nukkuu kauniissa koivikossa.


745529.jpg

 

Nuku ystäväni rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään.
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on,
kun rakkaimpansa menettää.

745634.jpg