Say Cheese, tavataan sanoa, kun otetaan kuvia. Mut tuota ilmaisua voisi käyttää myös muissakin tapauksissa.

Mulla alkoi taas jokavuotinen, tai pitäiskö sanoa puolivuotinen, karvanlähtöaika. Kolmatta viikkoa olen nyt pudottanut kuolleita karvojani joka puolelle kotia ja ties kuinka monennen kerran mua on harjattu ulkona. Silti karvoja vielä lähtee. Mami sen kun vaan voivottelee.
Say Cheese.

Käytiin syyskuun puolessa välein koirien Match Showissa ja siellä oli hurjasti muita koiria. Olin kisoissa neljäntenä. Sain lohdutuspalkinnoksi kuivamuonaa.
Say Cheese.

Käytiin taas junattelemassa Jyväskylässä ja nähtiin Kolli. Lenkit Kangaslammen ympäri mamin ja Kollin kanssa olivat superjuttuja, kuten myös se, kun tapasin Kollin mutsin. Taidan ruveta kutsumaan häntä Piparmutsiksi, se pipari oli kyllä hyvää, vaikken itse uskaltanut sitä hakea.
Say Cheese.

Jäin taas parvekkeelle lukkojen taakse, mutta onneksi mami jäi vielä lukemaan kirjaa sängyssään ja jotenkin hän arvasi, että olin taas parvekkeella ja tuli avaamaan minulle oven.
'Taasko neiti hyvä menit parvekkeelle, joskus liiallinen uteliaisuus ei ole hyväksi.'
Say Cheese.

Mami laittoi iltapalaksi juustovoileipiä ja meni olkkariin syömään niitä. Hetken päästä hän palasi keittiöön ja huomasi, että juusto oli kadonnut keittiön pöydältä. Kohta kuului vihainen karjunta nimeni kanssa. Joo-oo, kävin noukkimassa sen juuston sieltä pöydältä. Ei ihme, etten ole saanut moneen päivään juustoa tämän tapauksen jälkeen, mutta sen sijaan mami onkin kutsunut minua juustolikaksi. Ihmekös tuo.
Say Cheese.

Aaanndddd saayyyy Cheeeeseeeeee, enää pari päivää, ja Kolli tulee taas tänne.

Cheese.