Sain eilen 5-kuukautislahjaksi korituolilta äiskältä ja iskältä. Tuolin lahjoitti Preili emäntineen. Äiskä ei ollut kotona, kun tuolia tuotiin. Minä hieman ujostelin Preilin emäntää, kurkin vaan varovasti olkkarista, enkä uskaltanut mennä tervehtimään. Jos Preili olisi ollut mukana, minulla olisi ollut sille valtavasti asiaa, olisimme jutelleet siitä Sipoon koirametsän reissusta ja muuten vain vaihdelleet kuulumisia. Silloin olisin varmaan uskaltanut hieman nuuskia Preilin emäntää.
Iskä laittoi tuolin siihen varattuun paikkaan, parvekkeen oven viereen. Tuoliin on laitettu kaikenlaisia pehmusteita, jotka tuoksuvat äiskälle ja iskälle.
Tuolissa makaillen pystyn katselemaan ikkunasta ulos ja havaitsemaan kaikki naapuruston koirat, jotka lenkkeilevät viereisellä kävelytiellä.
Joskus koirapehmoleluni pääsee mukaan tuoliin, mutta ei aina. Minusta on hurjan hauska pelotella äiskää ja iskää ottamalla eteisessä vauhtia ja juoksemalla ja hyppäämällä suoraan tuoliin ja sit äkkiä tuolista pois kovaa vauhtia. Iskän ja äidin pelästyneet ilmeet naurattavat minua, kun he luulevat, että kohta tuolin takana oleva hylly kaatuisi tai ainakin siinä olevat tavarat putoaisivat. Iskä kyllä toruu kovasti välillä, mutta äiskä vaan naureskelee, että kyllä on neidillä kivaa!

 

Tässä minä ikiomassa tuolissani.

 

Katsokaa nyt vaan tuota typerää hyllyä! Hyppäsin äsken tuoliin,
ja hylly alkoi heilua tuolin osuessa siihen.
Lattialla se koirapehmoleluni.

 

Hyppään nyt tästä pois ja otan taas vauhtia päästäkseni taas tuoliin *hih*

No joo, nyt pitää rauhoittua *mmpphhmmpphh*

 

Preilille ja Saaralle ruusu kiitokseksi kivasta tuolista!!

Näin happy olen

Terkuin Nata (emäntä kirjoitti, mitä haukuin)