Kuten otsikkokin jo kertoo, aion kertoa, mitä elokuussa tapahtui. Ja paljon tapahtuikin.

Tulimme kotiin Jyväskylästä, tosin ei ehditty kahdenkeskistellä kovin pitkään, kun lähdettiin käymään Hesassa. Juna oli jo tuttu kulkuväline mulle. Käytiin yllättämässä mummo ja pappa. Tosin ehdin siinä matkan aikana miettiä, että entäs jos he eivät olisikaan olleet kotona, olisko tästä tullut koirareissu, tuota noin tarkoitan siis hukkareissu. Onneksi meidän kävi lykky, sillä he olivat kotona. Mummo avasi oven ja oli yllättynyt nähdessään meidät. Pappa ei ollut kotona, mutta tuli pian kotiin pyöräreissultaan, kun mummo soitti hänelle ja sanoi, että arvaa, ketkä tulla tupsahtivat tänne.
Tavattiin myös mamin ystävä ja niin, se Tumpe. Olihan Tumpea kiva nähdä pitkästä aikaa. Hiukan katsoin sitä vinoon ja tuumasin, että vieläkö se haluaa selkääni tai leikkiä junatunnelia. Eipä Tumpe kuitenkaan enää niin paljon hypellyt. Oltiin stadissa muutama päivä ja sitten palattiin kotiin.
Vähään aikaan ei tapahtunut mitään, kunnes eräänä iltana juuri ennen nukkumaan menoa, jouduin lukkojen taakse parvekkeelle, silkasta erehdyksestä. Mami oli sinä päivänä hyvin väsynyt ja hajamielinen, mistäköhän taisi tuo hajamielisyys johtua. Hän kävi päivän viimeisellä röökilla parvekkeella ja kun tuli sisälle, tarkisti vielä, etten ollut parvekkeella, laittoi oven lukkoon ja meni sänkyynsä. Taisin kuulla vaimeana parvekkeen oven lävitse, miten mami kutsui mua nukkumaan. Vaanpa mitenkä olisin oven lävitse päässyt. Aamulla mami kummasteli, kun en tullut herättämään häntä, niin kuin aina aamuisin tein. Kyllä hänen kasvonsa olivat näkemisen arvoisia, kun hän hoksasi mut parvekkeella. Kohta ovi jo avautuikin ja pääsin sisälle. Tyhmä mami, kertoi katseeni, kun mulkoilin mamia ärsyntyneenä. Tosin siinä oli etunsa; se päivä oli oikea hemmottelupäivä; sain haleja, pusuja, rakkaudentunnustuksia, nameja ja herkkuja.

Tiedätte, että koira on ihmisen uskollinen ystävä. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että koiralle tulee kertoa kaikki jutut, juurta jaksaen. Mutta. Nyt. Mulle. Ei. Korjaan. EI. Kerrottu. Mitään.
Antakees, kun oikaisen koipiani, sitten kerron, mistä on kyse. Jopa kerron. Älkää sitten kertoko mamille, että kerroin teille.

Eräänä aamuna herättyämme mami laittoi sänkyyn uudet lakanat. Tuumasin, että tämäpä hienoa, kun sänkyyni laitetaan uudet lakanat, ja olin jo suuntamassa sänkyyn, kun mut käskettiin pois makuuhuoneesta. Ovi vielä laitettiin kiinni kuononi edessä. Murrr, mitä tämä nyt oli. Katselin, miten mami valmistautui lähtemään ulos. Innokkaana menin hänen luokseen ja odotin, jotta hän laittaisi hihnan kiinni pantaani, mutta sen sijaan hän sanoi mulle menevänsä ulos vähäksi aikaa ja käski mun olemaan kiltisti kotona, huikkasi vielä ovella ja lähti ulos.
Kävin johonkin makaamaan ja odottamaan häntä takaisin kotiin. Se kesti… ja kesti… lopulta kuulin rappusista ääniä. Kuulin tutut askeleet. Mami oli tulossa kotiin. Kuulin myös toisia ääniä, hieman raskaampia askelia, jotka tuntuivat tulevan mamin askelten vanavedessä. Mami oli käynyt hakemassa jonkun luoksemme. Höristelin korviani ja yritin kuulostella, kuka se olisi voinut olla.

Ovi avautui ja he astuivat sisälle. Haukuin, niin kuin aina vieraille ihmisille, jotka uskaltavat astua reviirini sisäpuolelle. Ja niin kuin aina, mami käski mun lopettamaan haukkuminen. Juoksentelin edestakaisin ja yritin saada selville, kuka tämä ihminen oli, joka oli tullut kotiimme. Kohta hän sanoi jotakin mulle, ja muutamien sekuntien jälkeen aivoni rekisteröivät tämän henkilön. Kävin varovaisesti nuuskimassa häntä, ja pian häntäni alkoi heilua iloisena. Hän tuoksui jyväskylälle, ja äkkiä mieleeni muistui meidän taannoinen reissu Jyväskylään. Tervetuloa, Kolli, kotiimme. Toivottavasti viihdyt meillä. Kunhan muistat, ettet kajoa ruokakuppiini.

Kollin vierailu oli tosi kiva. Kun mami ja Kolli istuivat sohvalla katsomassa telkkaria, yritin ahtautua heidän väliinsä. Joskus pääsin sohvalle, joskus en. Tulisi kuulemma liian ahdasta, jos olisin sohvalla, heidän välissään. Ihmisillä aina on tekosyitä, koirilla ei koskaan, otamme kaiken aina tosissamme, myös ruuan suhteen, josta lisää hieman tuonnempana. Joka tapauksessa, kun sohvalle pääsin, Kollin sylkkyyn oli kiva painaa päätä ja torkkua hiukan. Sitä iloa ei muuten kestänyt pitkään, pian mut komennettiin pois sohvalta vedoten siihen, että toisella sohvalla olisi ollut yllin kyllin tilaa mulle. Toiselle sohvalle nouseminen ei kuitenkaan sopinut mulle, vaan tunkeuduin sohvan ja pöydän väliin lattialle. Sieltä ainakin hoksaisin heti, jos joku nousisi sohvalta pois.

Kuten tiedätte, olen hyvin koulutettu koira. Tiedän, milloin on aika mennä ulos ja tiedän, milloin on ruoka-aika. Tässä eräänä iltana, kun Kolli ja mami laittoivat iltapalaa, tarkkailin heidän puuhailua. Näin, miten Kolli laitteli omia voileipiään ja toi ne olohuoneen pöydälle ja palasi keittiöön. Haha, nyt saatoin käyttää oveluuttani hyväkseni. Kävin nappaamassa Kollin leivät pöydältä, tai no, hotkaisin ne yksi kerrallaan suuhuni. Äkkiä Kolli oli jälleen olohuoneessa, ja taisi hän hiukan suuttua, koska meni takaisin keittiöön ilmoittamaan mamille tapahtuneesta. Mami tuli ja torui mua, tuhma tyttö, ei noin saa tehdä. Laskin päätäni alas ja aloin hävetä. Olin kuitenkin hyvin pian vakiopaikallani, eli sohvan edessä ilmoittamassa mamille ja Kollille, että heittäkees mulle huikkapala. Mami kuitenkin sanoi totisena siihen, että neitihän juuri nautti monta leipää, että se siitä sen illan iltapalasta. Viaton ja aneleva katseeni ei edes auttanut, en saanut palaakaan, en ainuttakaan, grrrrr…

Iltaisin, kun mami ja Kolli kömpivät sänkyyn nukkumaan, ryömin sängyn alle. Tämä taisi hiukan ärsyttää Kollia, kun rapsin ja rupsin sängyn alla, raps rups raps rups, kunnes löysin itselleni mukavan asennon ja niin liitelin unten maille. Näin unta, että rakas vinkuleluni sai siivet selkäänsä ja lensi eteisen hattuhyllyltä alas lattialle. Unissa lelut eivät osaa vinkua, joten leikin niiden kanssa kenenkään häiriintymättä. Aamulla, kun oli aika herätä, pomppasin ylös ja menin eteiseen vaatimaan vinkuleluani takaisin. Vinkuleluni siis joutui joka ilta hattuhyllylle – pitkästä aikaa. Tämän täytyi merkitä sitä, että Kollilla on hyvä kuulo, ovathan kollit hyviä pyydystämään hiiriä pimeässä. Nah, joka tapauksessa, vinkuleluni tuli olla mukanani koko ajan, minne meninkin. Ulos en tietenkään saanut viedä sitä, enkä mitään muutakaan lelua.

Ilo päättyy aina lyhyeen, kuten sanotaan. Niin piti Kollin palata kotiinsa. Katsoin murheissani, miten hän pakkasi laukkuaan. Jostakin syystä olen oppinut ymmärtämään, että laukkujen pakkaaminen merkitsi sitä, että ollaan lähdössä jonnekin pitkäksi aikaa. Mami ja Kolli menivät ulko-ovelle, ja Kolli hyvästeli mua ja niin he lähtivät ulos.
Kun mami tuli takaisin kotiin, mua ei niinku mikään huvittanut. Makasin vaan. Murjotin vaan. Huokailin vaan. Nukuin vaan. Mami lohdutteli mua, että kyllä me pian nähdään Kollia taas.

Elokuussa myös täytin vuosia. Täytin neljä vuotta elokuun viimeisenä päivänä. Ihmisvuosissa neljä vuotta olisi 28 vuotta. Syntymäpäivänäni olin ollut mamin kanssa kolme vuotta, seitsemän kuukautta, kolme viikkoa ja kolme päivää, miinus koirahotelli- ja kaverin-luona-hoidossa-päivät. Näin paljon olen nähnyt ja kokenut. Oikeaa koiranelämää olen elänyt, ja täytyy sanoa, että olen onnellinen paitsi silloin, kun mamilla on et-saa-tänään-mitään-hyvää-päiviä. But it is life.

I will end this with one song by Rednex, this song really tells what is in our mind, mostly in Mami’s mind :P

Wish you were here
Me, oh my countryman
Wish you were here
Wish you were here
Don't you know the stove is getting colder
And I miss you like Hell
And I'm feeling blue
Wish you were here
Me, oh my countryman
Wish you were here
Wish you were here
Don't you know the stove is getting colder
And I miss you like Hell
And I'm feeling blue
I got feelings for you, babe
Do you still feel the same
From the first time I laid my eyes on you
I felt joy of living, I saw Heaven in your eyes
In your eyes
Wish you were here
Me, oh my countryman
Wish you were here (I wish you were here)
Wish you were here
Don't you know the stove is getting colder
And I miss you like Hell
And I'm feeling blue
I miss your laugh, I miss your smile
I miss everything about you
Every second's like a minute
Every minute's like a day
When you're far away
Wish you were here
The stove is getting colder, baby
I wish you were here
Wish you were here
A battlefield of love and fear
And I wish you were here
I got feelings for you, babe
From the first time I laid my eyes on you
Wish you were here
Me, oh my countryman
Wish you were here (I wish you were here)
Wish you were here
Don't you know the stove is getting colder
And I miss you like Hell
And I'm feeling blue