Hippiheihurraa, se on nyt pääsiäinen! Tosin en ole vielä nähnyt ainuttakaan pupua pihallamme. Kaverillamme on kukko ja kana ja niiden kiekutuksia ja kaakatuksia olen kuullut, mutta en ole vielä nähnyt oikeasti niitä.
Olen viihtynyt uudessa kodissamme oikein hyvin, temmeltänyt lumessa ja sitten kun kevät tuli, temmeltänyt mudassa, ja joutunut sen jälkeen suoraan suihkuun, muurrrrr! Mutta talvi tuli takaisin. Kaksi päivää satoi lunta ja pelkäsin navetan katolta tippuvia lumia. No, joka tapauksessa täällä on taas talvi ja pääsen kiitämään pellolla nopeammin, kun alla on pehmoinen lumi!

Kun muutimme tänne, näimme usein harakan, joka oli todella pullea ja joka ei lentänyt lainkaan. Se kävi lintulaudalla syömässä talimakkaraa; asettui makkaran alle ja hyppi sieltä ilmaan samalla nokaten talia suuhun, ja kun se oli syönyt kylläkseen, käveli se navetan luokse ja hyppi navetan seinällä nojaavan aitaa ylös ja putkahti piiloon jostakin kolosta. Tätä jatkui monta päivää ja katselimme sitä aina mielenkiinnolla, nimitimme harakkaa Vanhaksi herraksi, niin arvokkaalta ja ylväältä se tuntui. Sitten eräänä päivänä huomasimme, ettemme olleet nähneet Vanhaa herraa pariin päivään. Niin tosiaan, Vanha herrahan kävi aina säännöllisesti talimakkaralla lounaalla, mutta nyt sitä ei ollut näkynyt vähään aikaan.

Tässä kuva Vanhasta herrasta talomme katolla.

Ja tässä Vanha herra lounaalla

No, ei sille voi mitään, jos Vanha herra ei ole enää täällä, ehkä se löysi paremman ruokapaikan muualta. Iskä lapioi väylän liiteriin ja niin pääsi sisälle katsomaan. Siellä oli vain heinää, ei muuta. Mami ei nähnyt, mitä sisällä oli, ja hän halusi mennä katsomaan. Liiterin perältä löytyi Vanha herra. Se oli löytänyt itselleen lämpimän ja turvallisen paikan ja päättänyt, että se olisi viimeinen sija. Niinpä päättyi Vanhan herran tarina.

Kun täällä sataa lunta, tulee naapurin setä auraamaan meidän peltotien. Silloin joudun olemaan sisällä, etten vain innoissani juokse traktorin alle. Tässä ollaan tietämme auraamassa ja minä katselen olohuoneen ikkunasta ulos.

Kaverimme tuli meille traktorin kanssa, niin päästiin siirtämään inhottavat heinäpaalit ym. rojut pois pihalta navetan taakse. Olin hurjan iloinen, kun kaveri tuli, mutta siitä traktorista en tykännyt. Kaveri jätti traktorin pihaamme ja iskä vei kaverin kotiin. Kun minä menen ulos pihalle, katselen sitä raktoria ihmeissäni, enkä uskalla kävellä sen ohi, vaan kierrän etupihalla olevan puun kautta, jotta pääsen peltotielle ja pellolle.
Yhtenä aamuna, kun mami päästi minut ulos asioilleni, mami ihmetteli, missä viivyin, niin hän käveli tien alkuun ja katsoi kaukaisuuteen, pimeyteen. Oli aivan pimeää, eikä mami nähnyt minua. Lopulta hän näki minut, kun pannassani on semmoinen muovinen punainen luu, joka alkaa vilkkua, kun liikun. Kävin kuulemma viivaa ja siksakia, ja se näytti todella kummalliselta, kunnes mamilla välähti, olin jahtaamassa töyhtöhyyppiä meidän pellolla. Muurrr, pois minun pelloltani, täällä ei saa olla, ja sitten pinkaisen lintujen perään ja yritän saada niitä kiinni, kunnes kuulen "Nataaaaaa tänne!" ja vastahakoisesti palaan pihaan.

Joskus käydään Araa tervehtimässä, ja se on kuulkaa tosi kivaa. Juoksen niitten pihalla Aran nenän edessä, eikä Ara jaksa juosta niin kovaa saadakseen minut kiinni, hihii! Sitten meille heitetään lumipalloja ja koetetaan ottaa niitä suullamme kiinni, tosi kivaa touhua niin kauan, kunnes minulle riittää, kun en tykkää, että lumipallo menee suoraan kurkkuuni, jos en saa sitä ajoissa kiinni!

Ihmetyksen aihetta oli taas, kun Aran kotitalolta heitettiin lunta alas, pelkäsin sitä ja päätin pysyä vähän kauempana. Korvat nousi pystyyn, kun kuulin ylhäältä tutun äänen, Aran emännän äänen. Oho, mitä ihmettä hän tuolla korkealla tekee! Heilutan vimmatusti häntääni, mutta en pääse sinne korkeuteen!

Aran isännästä tykkään myös aivan kauheasti! Heti, kun taikasanat "Kari tulee!" kuuluu, juoksen sataa ja tuhatta ovelle ja vaadin päästä ulos tervehtimään Aran isäntää. Kerran hän teki kurjan tempun minulle, arvatkaa mitä?! Hän toi iskän kotiin ja lähti, ja sitten kun pääsin ulos pihalle, näin vain loittonevan auton! Se oli tosi mälsää, niin mälsää, että aloin haukkua kovaa: "Tule takaisin!" Se on kuulkaa näin, että jos joku tulee käymään, niin minuakin täytyy käydä moikkaamassa!

Noin kuukausi sitten mamin pojat ja mummo kävivät meillä. He olivat viikonlopun meillä. Voi sitä riemua, kun näin heidät pitkästä aikaa! Minulla oli vaihteeksi monta kättä paijaamassa minua. Mutta kuten sanotaan, kaikki ilo päätyy lyhyeen, ja niin pojat ja mummo lähtivät pois. Olin pari päivää aivan suruissani, käyskentelin edestakaisin ja etsin heitä. Voi sitä surua. Yritin lohduttautua makaamalla poikien alasängyssä.

Mutta arvatkaa mitä! Nyt siis on pääsiäinen, ja vaikka en olekaan vielä nähnyt pupuja ja kanoja, pian näen mamin pojat ja mummon ja papan myös! He ovat parastaikaa tulossa meille viettämään kanssamme pääsiäistä! Heidän mukanaan on 4,2 kg:n karitsan viulu! Hip hei hurraa!

Nautinnollista ja munarikasta pääsiäistä teille kaikille!