Niin tuli juhannus. Juhannuksena oli aurinkoista ja lämmintä. Ystävämme tuli meille nauttimaan rauhallisesta juhannuksesta. Vielä mitä! Ei se minun mielestäni ollut rauhallinen, koska Tumpe oli mukana. Muistan erittäin hyvin tuon pennun, joka viimeksi yritti koko ajan kiusata minua ja kömpiä päälleni, ja meinasin saada siitä tarpeekseni. Mutta yllätys olikin se, että Tumpe oli hieman rauhoittunut. Ei enää yrittänyt käydä päälleni. Pari päivää oltiin yksissä ja käytiin yhteisillä lenkeillä mamin ja Tumpen emännän kanssa. Minä sentään söin ensin, kun oli muona-aika ja vasta sitten Tumpe.
Yhdesti, kun olin keittiön pöydän alla (olen havainnut sen olevan hyvä suojapaikka mahdollisista vihollisista ja vaaroista), Tumpe tuli siihen eteeni ties kuinka monennen kerran, ja murisin hänelle ja hän perääntyi ja ei enää yrittänyt härnätä minua. Kyllähän hän sentään jaksoi roikkua jatkuvasti perässäni nuuskimassa minua, mutta kun kömmin pöydän alle, niin siellä sain olla rauhassa.

Tässä odottelen ruokaa. Joku piteli Tumpesta kiinni, jotta voin murkinoida rauhassa, murrr.

Ruuan jälkeen saatiin namia. Namien kanssa on ihan samalla tavalla kuin ruuankin kanssa, elikkä minulle ensin annetaan, sitten vasta vieraalle. Koirien valtakunnassa on hiukka eri tapoja kuin ihmisten. Ihmiset tarjoilevat ensin vieraille, mutta koirat ottaa itse ensin, ennenkuin tarjoavat vieraille, näin on näreet, eikä kukaan sille voi mitään. Ja on siihen toinenkin syy, minä isompana ja vanhempana opetan pennulle käytöstavat.

Käytiin porukassa kaverilla tervehdyskäynnillä ja kahvilla. Siellä Tumpe yritti olla niin sosiaalinen että. Hän yritti saada enemmän rapsutuksia talon isännältä, mutta se oli kuulkaa ihan höpöhöpö, minä olen se, joka saa saada enemmän rapsutuksia, eikä kukaan muu. Kun Tumpe meni talon isännän luokse, minä syöksyin oitis niiden väliin ja tarjosin komeaa selkääni rapsuttavaksi, enkä päästänyt Tumpea lähemmäksi. En voinutkaan ymmärtää sitä, miksi talon isäntä kuitenkin hemmotteli Tumpea piloille ja jopa kujerteli hänelle, höh.
Tässä minä näytän isoja hampaita, joka tarkoittaa ihmisten kielellä: "Pysypä pentu hieman kauempana!"

 

Kesäpäivät ovat muutenkin sujuneet rauhallisesti ja leppoisasti. Olen saanut juoksennella pihalla vapaana, mamin ja iskän valvovien silmien alla, ja toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin, koska olen ymmärtänyt pysyä pihapiirissä.

Uudet ihmetyksen aiheet ovat ilmestyneet pellollemme. Kolme hevosta ja kaksi lehmää. Ne ovat keltaisen nauhan ympäröimässä alueessa, jonne minulla ei ole mitään asiaa. Aluksi en tajunnut, että miksen muka saanut mennä keltaisen nauhan sisällä olevaan alueeseen. Yritin mennä lähelle keltaista nauhaa, mutta mami tai iskä aina kielsivät koskemasta siihen, ja en sitten koskenutkaan siihen. Mami ja iskä sanoivat aina, että vaarallinen nauha, voi tulla pipi kuonoon, ei saa koskea siihen. Mutta eräänä sateen kosteuttaman yön jälkeisenä aamuna uteliaisuuteni kerta kaikkiaan voitti, ja menin lähemmäs keltaista nauhaa ja katsoin mamia. Mami sanoi eieieieieiei, mutta ajattelin, että miksen voisi vain nuuskia sitä keltaista nauhaa, ihan pikkasen vaan, ja ennen kuin mami ehti reagoida, olin jo kuono kiinni keltaisessa nauhassa. Seuraavaksi säpsähdin ja pompin taaksepäin ja taisin nähdä muutamia tähtiä ympärilläni. Voi kauheaa, tuo keltainen, vaarallinen nauha puraisi minua kuonooni. Mami selitteli, ettei nauha kuonoon purrut, vaan antoi pienoisen sähköiskun. Mamihan sanoi, että en saisi koskea siihen, mutta minä tomppeli en uskonut mamia, ja kokeilin. Nyt tiedän, että tuo keltainen nauha puraisee minua, jos kosken siihen. Seuraavilla lenkeillä keltaisen nauhan ohi katsoin nauhaa ja mamia tai iskää: en nyt mene koskemaan sitä, ja jatkan lenkkimatkaani rauhallisin mielin; eivätpä nuo elukat keltaisen nauhan sisällä olevalla alueella pääse pihallemme, koska tuo keltainen nauha puree niitä! Hah hah.