Tervehdys, lukijat!

On enää kolme yötä jouluun, silloin vietän ensimmäisen jouluni kotona. Joulutouhua en tosin vielä ymmärrä. Ihmettelin, kun mami laittoi kotona joulukoristeet paikalleen. Vieläkin nostan päätäni ja tuijotan oven listassa roikkuvaa joulupalloa ja mietin, mihin tarkoitukseen se on. Vaikka mami tai iskä joskus nostavat pallon alemmaksi haisteltavakseni, se ei kuitenkaan haise milleen eikä näin ollen ole syötävää. Kummallista. Noita sinisiä joulunauhoja pelästyn vielä joskus, jos ne liikkuvat, esim. kun niiden alta kuljetaan.
Mami paketoi joululahjoja ja ihmettelin sitä. No eipä se haittaa, laitoin itseni maate pöydän alle ja otin pienet torkut, kun mami puuhaili outouksia.
Kotona on myös iso joulupukki, joka liikkuu ja laulaa jotakin, sitäkin ihmettelen. Onneksi se ei ole koko ajan päällä eli siis joku on-off-juttu, sitä en ymmärrä, mutta te ehkä ymmärrätte.

Muistattehan, kun tässä taannoin mami kävi Tallinnassa ja lupasi tuoda minulle jotakin. Tässä alla on kuva siitä tuliaisesta.

Jee, siis hirmuisojättiluu, sen toki ymmärrän verrattuna joulutohinoihin! Tätä herkkuluuta pureskelin monta monta päivää. Ensin en syönyt heti, vaan kuljetin sitä edestakaisin. Pitäähän herkusta nauttia kunnolla!

Mami kävi pari viikkoa sitten katsomassa Tumpea.

Oli kuulemma ihanan lutuinen ja rauhallinen ja tyttö!

Tumpe muuten on tulossa meille lauantaina kylään. Menemme kuulemma Tumpea vastaan pysäkille ja sitten se tulee meille. Mami yrittää selvästi selittää jotakin minulle, että tänne on tulossa koiranpentu kylään. En vielä ihan ymmärrä, mitä se tarkoittaa, mutta heilutan kuitenkin kokeeksi häntääni ilmaistakseni tyytyväisyyttäni ja heilutan häntääni vielä enemmän kun huomaan, että mami kehuu minua ymmärtäväisyyttäni. Pah, enhän minä vielä tiedä tarkkaan, mistä on kyse. No sen näkee sitten lauantaina, ja kirjoittelen sitten tänne lisää.

Nyt palaan mamin pöydän alle torkuille.

Moi!